Aamulla pikainen kierros hautausmaalla ja sitten Akulan metsään. Kymmenen vuotta sitten ohjeistimme mukana ollutta työväkeä kertomalla, että niitylle on istutettu 2000 kuusen tainta, joiden ympäriltä on tarkoitus polkea heinät lakoon. Niityn reunalle saaavuttuamme katsoimme hämmästyneinä kaunista koiranputki-heinä-maitohorsma-peltoa. Työväen joukosta kuului hiljaisuuden jälkeen kysymys: "Isi, missä ne kuuset ovat?"
Tässä ne kuuset ovat kymmenen vuoden kuluttua, hyvää työtä, talkooväki!
Hikisen ja paarmojen kuormittaman metsäretken jälkeen jatkoimme matkaa Kajaanin kautta kohti Oulua. Pieni pysähdys Kajaanissa venyikin odotettua pidemmäksi, sillä Kajaanin linnan rauniot yllättivät kiehtovuudellaan toisen matkalaisen. Tutkimmekin sitten Kajaania toista tuntia ennen kuin jatkoiimme eteenpäin.
Ouluun saavuimme ongelmitta. Navigaattorista on toisinaan hyötyä, esimerkiksi risteyksessä, jossa pitää valita, käännymmekö Teppanan vai Nakertajan suuntaan... Sadekuuroja ja uhkaavia pilviä pitkin matkaa, mutta Oulussa oli kuitenkin taas aurinkoinen ja lämmin ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti