Revanssi Kalmarissa

Täytyypä kirjoittaa matkapäiväkirja valmiiksi, sillä kotiinpaluusta on jo kaksi viikkoa:


Tanska jäi taaksemme lauantaina 13. kesäkuuta. Ajomatka oli melko pitkä, Odensesta Malmön kautta Kalmariin kertyi ajettavaa lähes 500 kilometriä ja pari valtavaa siltaa. Olimme miettineet pysähtymistä Roskilden viikinkimuseossa, mutta emme halunneet venyttää päivää liikaa. Jäipähän jokin kohde seuraavaa reissua varten! Lähtö Odensesta oli hieman hikinen; reilusti yli 20 asteen lämpötila, yllättävä kaatosade ja navigaattorin sekoaminen kiristivät hermoja. Onneksi sade lakkasi, navigaattori heräsi ja lämpötila senkuin kohosi. Parhaimmillaan (pahimmillaan t. gore-tex-panssari) lämpömittari näytti +27 astetta!

Juutinrauman silta

Matka sujui yllättävän joutuisasti, olimme perillä Kalmarissa hotellillamme reilusti ennen kuutta. Kaupungin keskustaan oli parin kilometrin matka. Koska bussipysäkki oli ihan lähellä, kokeilimme vaihteeksi julkista liikennettä. Matka kesti bussilla muutaman minuutin ja reitti oli tosi kaunis, niinpä emme toiste käyttäneet bussia vaan kävelimme tuon matkan.

Lauantai-ilta ja sunnuntai kuluivat Kalmarin kaupunkiin tutustuessa. Viime vuonna satoi kaatamalla, mutta tällä kertaa saimme rauhassa kulkea pilvisessä ja välillä aurinkoisessakin säässä. Pikainen historiankertaus Kalmarin Unionista saatiin historiantietoiselta tyttäreltä kotimaasta - sitten linnaan! Kerrankin maltoimme mennä opastetulle kierrokselle emmekä vain itseksemme ihmetelleet "Hieno." ja "Mikä tuo lienee?". Opas kertoi hauskoja yksityiskohtia linnan historiasta, osa tarinoista oli ehkä tosiakin.

Linnan jälkeen kiersimme vielä vanhaa kaupunkia ja Kalmarin keskustaa, Kattrumpankin tuli nähtyä.

Maanantai oli varattu Öölannin kiertoajelulle, sää suosi edelleen ja suuntasimme tuulimyllyjen saarelle tarkoituksenamme kiertää ainakin saaren eteläosa ja lounastaa mehevät räkmackat viimevuotiseen tapaan.

Eteläisen Öölannin maisemaa hallitsee kalkkikiviylänkö, alvari, joka laiduntavine lampaineen antaa saarelle nummimaisen ilmeen. Puita on vain vähän, mutta matala kasvillisuus kukki kauniisti. Saaren eteläkärjessä on Ruotsin korkein majakka, Långe Jan, jota kävimme lyhyesti moikkaamassa.

Öölanti on noin 130 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa, emmekä tällä kertaa aikoneet kiertää koko saarta. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen aloimme toiveikkaana tähystellä tienvarsikuppiloita: joko näkyisi se kahvila, jossa söimme viime vuonna maailman parhaat katkarapuleivät? Aika kului, matka eteni, tie kapeni, sylki kuivui suupieliin, mutta taukopaikkaa ei löytynyt. Lopulta päätimme lyödä hanskat tiskiin ja kääntyä seuraavassa liikenneympyrässä takaisin päin - mutta kuinka ollakaan, siinä se vihdoin oli: Kaffestugan i Böda!

Löytyihän se lopultakin: katkarapuleipä nro 4!

Tulimme siis kuitenkin kiertäneeksi koko Öölannin lounasleipää etsiessämme. Kamelitkin olivat näköjään paikallaan. Välillä ajauduimme lähes tiettömille teille, tässä kuvassa kuitenkin pyörää käännellään viikinkihaudan lähettyvillä.

Viimeinen matkapäivä, tiistai 16. kesäkuuta, valkeni poutaisena. Hyvää ajosäätä tiedossa yli 400 kilometrin matkalla Tukholmaan! Sadealue lähestyi Etelä-Ruotsia lännestä päin, mutta ehdimme ajaa sen edellä pois. Aikaa oli reilusti, melkein kolme tuntia ylimääräistä, joten etenimme maltillisesti maisemista nauttien. Ajoimme mahdollisuuksien mukaan kauniita pienempiä teitä pitkin, ja pysähdyimme Söderköpingissä Göta Kanalin alkupäässä nauttimassa kesäkaupungin aurinkoisesta tunnelmasta.

Tukholmaa lähestyttäessä liikenne lisääntyi ja navigaattori ohjasi meidät lyhyelle reitille kaupungin läpi kohti Värta-hamnenia. Ei hyvä. Reitti olisi varmasti ollut lyhyt ja kätevä, mutta navigaattori ei tiennyt, että kaupungissa oli paljon tietöitä, joiden takia katuja oli suljettu. Epätoivo nosti päätään ja tuskanhiki kirveli silmissä, kun ajoimme ja ajoimme kaupungin keskustassa: "Tie poikki." "Ei tänne." "Valitse toinen reitti". Mutta mikä reitti, kun navigaattorikin päätti mököttää tai välillä heltyi antamaan aivan virheellisiä ohjeita? Gamla Stan, Kungliga Slottet (nyt tiedämme missä olemme, lohdutti kuski), Kungliga Operan, Kungsträdgården... Ihmeiden ihme, pääsimme satamaan neljä minuuttia ennen määräaikaa! Loppu olikin lastenleikkiä ja viimeinen pätkä kotimatkasta sujui leppoisasti laivalla. Tällä kertaa ei edes merenkäynti häirinnyt yöunia.