Puusta pitkään

Olimme Googlen karttaa tutkiessamme tulleet siihen tulokseen, että Puerto Ricon laaksosta El Motor Granden kautta kulkemalla löytyy uusi, jännittävä polku ylös Norskeplassenille.  Eikun etsimään! Ostoskeskuksen ja hylätyn vesipuiston ohi…

… valtavien moottoritiesiltojen alitse, suuren puun vieressä olevan koulun ohi…

… vedenpuhdistamon ja koiratarhan ohi (alkoi olla jo aika epäilyttävä reitti)…

… lopuksi kuivuneen joenuoman pohjaa pitkin lohkareikossa, koska tie loppui. Aikamme etsittyämme totesimme, että olimme umpikujassa. Rinteet nousivat niin jyrkkinä, ettei niille ollut mitään asiaa yrittääkään.

Käännyimme takaisin, mutta ei hätää: meillähän oli vielä kokeilematta kiivetä ylöspäin älyttömän jyrkkä ja vaikeakulkuinen polku, jonka olimme jo kaksi kertaa tulleet henkemme kaupalla alas. Siis sinne! Jotenkin kuitenkin osuimme väärälle, vielä älyttömämmälle polulle. Välillä piti kiivetä KÖYDEN avulla ylöspäin.

Lopulta tulimme kohtaan, jossa polku kulki pystysuoran JYRKÄNTEEN reunalla jyrkän kielekkeen alla. Silloin toinen meistä ilmoitti, ettei astu enää askeltakaan. Eikä ole söpö. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä samaa tietä takaisin. Jossain vaiheessa toinen meistä roikkui köydessä kuin JOULUPALLO ja yritti hikoillen löytää jalansijaa päästäkseen alaspäin. Ei ollut kivaa.

Kun vihdoin löysimme alkuperäisen hullunjyrkän polun, se tuntui niin helpolta, että olisin voinut suudella laavakiviä lenkkareitteni alla. Jos vain ei olisi ollut niin raskasta kiivetä. Pääsimme kuin pääsimmekin ylös Norskeplassenille, ja törmäsimme vielä vallattomaan vuohi- ja lammaslaumaan. Ensi vuonna valitaan kyllä vähän hillitympi reitti!