Toinen muistettava asia on se, että elokuussa eurooppalaiset ovat lomalla. Ja matkustavat mielellään. Vaikkapa Barcelonaan. Jos haluat nähdä mielenkiintoisen rakennuksen, voit olla varma että kaikki muutkin haluavat nähdä sen. Ruuhkaa Rambloilla, väkijoukkoja vanhassa kaupungissa, tungosta Tibidabossa, paniikkia Park Güellissä... Minne tahansa pysähdytkin, viereesi ilmestyy bussilastillinen muita turisteja. Erään talon seinässä oli iso kyltti, joka alkoi lupaavasti "Welcome tourists" ja loppui sanoihin "Enjoy your stay", mutta välissä kerrottiin, kuinka turismi nostaa hintoja alueella ja tekee paikallisten olot mahdottomiksi... No, ymmärrettävästi paikallisia ärsyttää, jos jokaisella työ- tai kauppareissulla saa väistellä tungeksivaa ja kameraa heiluttavaa laumaa. Tuomme kuitenkin rahaa tänne, joten anteeksi vain.
Me yritämme välttää ruuhkat kulkemalla hiukan pitempiä reittejä sivukatuja pitkin, ja olemmekin saaneet vaeltaa melko rauhassa. Park Güelliin saavuimme Tibidabosta kävellen yläkautta; pienen hakemisen ja pontevan kartanluvun jälkeen löysimmekin oikean reitin takaportille, emmekä joutuneet pääportin hullunmyllyyn. Portaikon mosaiikkilisko jäi tällä kertaa näkemättä, mutta eiköhän se siellä ole paikallaan ihmisvilinässä.
Puistosta kävelimme edelleen pieniä kujia pitkin Sagrada Familialle. Tuo rujo katedraali on omituisuudestaan ja keskeneräisyydestään huolimatta niin vaikuttava, että sitä on kuitenkin käytävä joka kerta ihailemassa ulkopuolelta. Se on kuin kaamea luuranko, jonka pienet yksityiskohdat antavat silti vihjeitä kauneudesta ja pyhyydestä, joita kirkko voisi kuvastaa.
Jalat jaksoivat vielä kantaa rannalle asti, ja yhtäkkiä olimmekin palmujen reunustamalla rantabulevardilla - kuin Kanarialla konsanaaan! Kaupunkilomatunnelma vaihtui taas aivan toiseksi, tuhannet ihmiset tungeksivat täälläkin nauttien auringosta, hiekasta ja merestä. Mekin rohkaistuimme merellisestä menosta ja tilasimme baarissa alkupalaksi lautasellisen simpukoita!
Lopulta, kahdeksan tunnin liikkeellä olon jälkeen armahdimme jalkojamme ja lähdimme metrolla asunnolle. Mistähän saisi nilkkasukan kokoisia ja muotoisia laastareita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti