Suo siellä, tunturi täällä

Ruskaviikkomme päiväohjelma oli selkeä ja tehokas: aamukahvi, ulkoiluvarusteet päälle ja tunturiin, kaupan kautta kotiin, saunaan, ruokaa laittamaan ja syömään. Tässä vaiheessa raitis ilma ja lukemattomat korkeuskäyrät vaativatkin veronsa, jaksoimme joskus (mutta emme aina) tuijottaa hiukan televisiota tai tietokonetta ennen nukkumaan menoa.

Syyskuun alkupuoliskolla Suomeen saapui yllättävä intiaanikesä ja päivällä lämpötila kohosi Lapissakin melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Kyllä kelpasi vaeltaa lämpimässä auringonpaisteessa!

Uusia reittejä kokeillessamme olemme tänä vuona kulkeneet paljon soilla, onneksi pitkospuita pitkin. Tuntureiden reunustama aukea suo on upea näky - ja se suopursun tuoksu, aah! Erityisen hieno suoalue oli Molosjänkä Aakenuksen kainalossa tunturin eteläpuolella. Täältä on aiemmin käyty kesäisin niittämässä heinää lehmien talvievääksi. Koko perhe vietti viikkoja suolla laavumajoituksessa hyttysten syötävänä, mutta heinät saatiin talteen. Suolla kasvaa myös lihansyöjäkasveja, kihokkeja, mutta emme löytäneet niitä.

Suon värjäämät pitkospuut

Riekonmarjan ruskaa

6. päivän reitti: Totovaaran pirtti - Aakenuksen vaellusluontopolku: Moloslehon porokämppä - Junkers - Totovaaran pirtti  13,9 km



Torstaina 10. syyskuuta lähdimme upeassa auringonpaisteessa äärikoitokseen eli kiipeämään Pirunkurua ylöspäin Kesänki-tunturille. Eihän se helppoa eikä hauskaa tälläkään kertaa ollut, mutta aika mukavasti nousu sujui. Loppureitti olikin alamäkeä tai tasaista maastoa; kiersimme koko Kesängin tunturin välillä pitkospuita myöten, välillä mukavaa polveilevaa metsäpolkua pitkin. Polku kulki kapeassa solassa Kesängin ja Lainion välissä, eikä muita vaeltajia jostain syystä juurikaan ollut.

Pirunkuru selätetty taas kerran!

7. päivän reitti: Kesänkijärvi - Pirunkuru - Tahkokurun laavu - Hangaskurun laavu - Latvamaja - Kesänkijärvi  15,6 km


Perjantaina oli paluumatkalle lähtöpäivä, mutta lykkäsimme lähtöä pitkälle iltapäivään, että ehdimme vielä kerran tunturivaellukselle. Suosikkireittini oli jätetty viimeiseksi: mykistävän vaikuttava Kellostapulin kuru! Porot olivat liikkeellä runsin joukoin, mutta käyttäytyivät onneksi asiallisesti!

Kellostapulin laella näkyi paljon kulkijoita, vaikka kartan mukaan sinne ei mene selkeää polkua. Sinne mekin suuntaamme ensi kerralla! Upea sää kruunasi viimeisen ruskaretkipäivän, lämpötila oli parhaimmillaan reilusti yli 20 astetta.

8. päivän reitti: Ylläskeskus - Keskinenlaki - Jokerikuppila - Kellostapulinkuru - Ylläskeskus  11,5 km

Lähellä ja kauempana

Maanantaina 7. syyskuuta nautimme jälleen poutaisesta ja melko aurinkoisesta säästä. Retkemme suuntautui Äkäslompoloon, Kukas-tunturille. Kukas on hiukan sivussa Ylläksen tunturijonosta, joten sieltä avautuvat hienot näkymät: Ylläs, Keskinenlaki, Kellostapuli, Kesänki, Lainio ja Pyhätunturi. Kukakselle johtaa varsin helppo kävely- ja pyöräilyreitti, kohtasimme jopa mummon ja paapan jotka olivat liikkeellä tavallisilla kapearenkaisilla polkupyörillä ilman kypärää! 474 metriä laelle, siinä riittää kyllä polkemista...

Kelottuneet männyt metsässä muistuttivat dinosaurusten vaalenneita luita...

Kotimökin pihapupu

4. päivän reitti:

Karila - Kukas - Kotamaja - Hangaskurun laavu - Taahkokurun laavun ohi - Karila   14 km

Tiistaina päätimme lähteä tutkimaan 50 kilometrin päässä olevan Levitunturin vaellusmaastoja. Levi on tunnettu vilkkaasta yöelämästään, mutta ulkoilijalle Ylläs tarjoaa paljon runsaammin reittejä. Hämmästeltyämme hetken Levikeskuksen runsasta ravintola- ja myymälätarjontaa suuntasimme Kätkätunturille. Rykimäpoluksi nimetty 15 kilometrin lenkki oli aluksi hyvin helppo mutta aika tylsä kulkea. Näköalat 505 metrin korkeuteen kiivettyämme olivat kuitenkin huikean kauniit, joten reissu kannatti ehdottomasti tehdä!

Levikeskus

Näkymä Kätkätunturilta pohjoiseen

5. päivän reitti:

Levikeskus - Kotilaki - Isolaki (Kätkä) - Immeljärvi - Levikeskus   n. 15 km

Pullakuukkeleita

Lauantai ja sunnuntai olivat pilvisiä ja tihkusateisia päiviä. Koska sade ei ollut jatkuvaa eikä runsasta, ja välillä sää myös kirkastui, onnistuimme molempina päivinä kuitenkin tekemään reilun kävelylenkin tuntureilla. Pilvessä ja sumussa ei näe kovin kauas, mutta maisemat ovat kuitenkin maagisen kauniita.

Aakenus-järvi ja Vasalampi

Poroja sumussa Aakenuksen rinteillä

Lauantain retkemme lähti tuttua polkua Ylläskeskuksesta ylöspäin, Keskisenlaen alarinteitä seuraillen. Emme kuitenkaan kääntyneet Kellostapulinkuruun, vaan jatkoimme metsäreittiä Kesänkijärvelle.

Pysähdyimme alkumatkasta hetkeksi laastaroimaan kantapäätä ja syömään suklaata. Suureksi yllätykseksemme paikalle lehahti heti innokas kuukkeli kärkkymään makupaloja! Hetkeäkään epäröimättä se nappasi penkille jätetyn puolikkaan suklaapalan, seuraava pala kelpasi mainiosti toiselle kuukkelille. Jotenkin villin pohjoisen salaperäinen mystisyys haalistui hiukan... Koko loppuvaelluksen ajan saimmekin sitten ihailla noita isopäisiä oranssipyrstöjä, jotka laulavat kauniisti ja joiden näkeminen tuottaa kuulemma onnea.

Ennen reissua olimme tehneet netissä leikkimielisen testin: "Mitä metsälintua muistutat?" Toinen meistä muistuttaa isoa, määrätietoista, hiukan vihaista huuhkajaa, joka on omien teidensä kulkija. Toinen taas on sympaattinen ja seurallinen kuukkeli. Voitte itse päätellä kumpi on kumpi, tämä luonnossa todistettu suklaahimo vahvisti testin tuloksen!

Sunnuntain vaellus alkoi automatkalla Vasalammelle. Sieltä lähdimme lammen reunaa kiertäen suuntaamaan kohti Aakenuksen Vareslakea. Matka meinasi tyssätä jo alkuunsa, sillä polkua ei ollut mitenkään merkitty, ja suo muuttui hetki hetkeltä vetisemmäksi! Juuri ennen kuin paniikki iski, löytyi opasviitta ja lopulta myös pitkospuut.

Onneksi oli jonkinlaiset pitkospuut!

Polku oli yllättävän märkä, eikä yltynyt sade kohottanut tunnelmaa - puhumattakaan siellä täällä hiippailevista yrmyistä poroista! Reitti löytyi kuitenkin lopulta helposti, ja raskaan nousun jälkeen valloitimme meille aikaisemmin tuntemattoman Vareslaen. Paluumatkalla kuljimme helppoa polkua Pyhäjärven rannalla ja popsimme eväitä rantakodassa.

Näkymä kodasta Pyhäjärvelle

3. päivän reitti:

Vasalampi - Vareslaki (Aakenus) - Pyhäjärvi - Vasalampi   n. 15 km

Ruskaa etsimään

Tämänvuotinen ruskaretkemme käynnistyy hyvin sekavissa tunnelmissa. Viime päivät on käytetty tavaroiden pakkaamiseen kahtakin muuttoa varten: kolmas pikkukarhu muutti Helsinkiin opiskelemaan ja isoäidin asunto tyhjennetään myyntiä varten. Emme ole hetkeäkään ehtineet rauhoittua ja nauttia etukäteen matkan odotuksesta. Lisäksi taakse jäänyt surkea kesä ei kuulemma lupaa hyvää ruskaa ajatellen. Tunturit lienevät kuitenkin paikoillaan; ja jos koko ajan ei sada, patikointi uljaissa maisemissa tuo varmasti lepoa mielelle ja sopivaa rasitusta kropalle!

Siispä matkaan, ensin Ouluun ja sieltä perjantaina edelleen Ylläkselle!

637 kilometrin matka Kirkkonummelta Ouluun sujui hienossa kelissä letkeästi. Vain yksi hiukan pidempi pysähdys Viitasaaren ABC:llä, muuten lähes yhdellä istumalla sujuvasti aurinkoiseen Ouluun. Majoittuminen tutussa Forenom-hotellissa, joka tällä kertaa oli viimekertaista siistimpi ja miellyttävämpi. Ruusut olivat Hupisaaressa upeimmillaan ja lasagne ravintola Pannussa erinomaista!

Pistebongauskisan tulokset:
matkustaja: hevosia 1p, joutsenia 1p, kettu 1p, lampaita 1p
kuljettaja: lehmiä 1p, peltopyyparvi 1p
Poropisteet menivät tasan, sillä emme voineet välttyä huomaamasta kahta komeaa sarvipäätä, jotka seisoivat tiellä automme edessä Napapiirin vaiheilla.

Perjantaina 4. syyskuuta saavuimme Ylläkselle edelleen mukavassa säässä iltapäivällä kolmen jälkeen. Pikainen majoittuminen, ulkoiluvaatteet päälle ja ulos rinteeseen! Ehdimme tehdä mukavan lenkin Tuomikurun kautta, bongata lisää poroja ja muutaman jäniksen - sitten saunaan!

ruska on vasta tuloillaan, mutta mustikanvarvut punertavat jo

Ylläsjärvi Keskisenlaen suunnasta kuvattuna

1. päivän reitti:
Palovaara - Ylläskeskus - Kahvikeitaan laavu - Tuomikuru - Ylläskeskus - Palovaara   11,5 km

2.päivän reitti:
Ylläskeskus - Kiirunankieppiä pitkin Kellostapulinkurun ohi - Seitapolkua pitkin Kesänkijärven kautta Varkaankurulle - Jokerikuppilan kautta Kiirunankieppiä pitkin Ylläskeskukseen 14,8 km