Ovimattoja

Koska asumme seitsemännessä kerroksessa ja koska olemme päättäneet olla käyttämättä hissiä, ovat rappumme ovimatot tulleet hyvinkin tutuiksi. Kun puuskuttaen ja hiki silmiin valuen nouseee portaita ylös, ei tarvitse nostaa katsettaan nähdäkseen, missä kerroksessa on. Riittää, että tarkastaa ovimatot.

Alaspäin on tietysti helpompi kulkea, mutta silloin kiusallisen sosiaalisen tilanteen vaara on suurempi. Usein törmää jossain kerroksessa hissiä odottavaan naapuriin, joka hämmentyneiden "hola, bon dia" -tervehdysten jälkeen loihee lausumaan jotain käsittämätöntä omalla kielellään. Ilmeisesti kukaan ei voi ymmärtää, että joku vapaaehtoisesti KÄVELEE portaita, vaan hissikyytiä tarjotaan avuliaasti.

Kuvagalleria matoista alkaa omalta ulko-oveltamme (joka sivumennen sanottuna on suunniteltu vasenkätiselle kääpiölle), kansainvälisissä tunnelmissa:

asumme 7. kerroksessa, mutta sitä kutsutaan nimellä atíco, ullakko

Kuudennessa kerroksessa juuri alapuolellamme asuvalla perheellä on joskus vaikeuksia päättää, pitäisikö pupumaton tervehtiä tulijoita vai poislähtijöitä:

kuudes kerros, sexto

Viidennessä kerroksessa sinua tervehtii sympaattinen kissamatto:

viides kerros, quinto

Neljännen kerroksen skootterimatto sai äskettäin kilpailijan, kun toinen naapuri hankki värikkään kissaperheen ovelleen:

neljäs kerros, cuarto

Kolmannessa kerroksessa ollaan sitä mieltä, että kotoa lähtijöitä tervehditään, mutta tulijoille sanotaan näkemiin. Ei kovin vieraanvaraista. Talonmies Vicens yrittää joskus käytävää siivotessaan kääntää maton, mutta perhe korjaa sen taas toisin päin. Tänä aamuna talonmies oli voitolla:

kolmas kerros, tercero

Toisessa (segundo) ja ensimmäisessä (primero) kerroksessa asuu vain tylsää väkeä, sillä siellä kaikilla on vain tavalliset ruskeat ovimatot. Portaat ja käytävät ovat täälläkin hienoa punavalkokirjavaa marmoria, josta tulee mieleen ilmakuivattu kinkku (nam).

Kun on päästy porraskaytävästä kadulle, onkin kierrätyksen aika:

tölkit keltaiseen pönttöön!

Ja vielä lopuksi kuva hienosta Totoro-repusta, jonka näimme tänään kaupungilla:

Karhumuori sairastaa

On se niin epäreilua kun ulkona on mahtava auringonpaiste ja lähes 20 astetta lämmintä - ja pitää vaan lojua sohvalla kuumeisena ja kurkkukipuisena! Vaikka en tiedä olisiko räntäsateessa sairastaminen sen hehkeämpää.

Nyt on ainakin ollut aikaa kurkkia, mitä vastapäisten talojen naapurit puuhailevat. Aika moni ripustaa pyykkiä, ja mummot pyyhkivät rätillä parvekkeen kaiteita. Pitäisiköhän minunkin? Siivousrätistä karistellaan sitten kainostelematta pölyt ja roskat kaiteen yli alakerran naapurin iloksi. Markiiseja rullataan enemmän auki ja enemmän kiinni monta kertaa päivässä, varsinkin ne onnelliset, joiden parvekkeelle paistaa aurinko. Eräs nuori mies föönasi ja harjasi kissaa (tai pientä koiraa) (tai isoa marsua) ainakin parikymmentä minuuttia. Outoa.

Meistä parempikuntoinen on kuitenkin saanut juoksennella Montjuïcin rinteitä ylösalas niin kovaa vauhtia kuin haluaa, kun ei ole ollut jarruvaunua mukana!

Barcelonan arkea

Viides päivä Barcelonassa, ja elo on edelleen kuin ruusuilla tanssimista. Aurinko paistaa ja lämpötila on kahdenkymmenen asteen tienoilla, mitä mainioin ulkoilusää siis. Kävelemme joka päivä useita tunteja tutustuen lähiympäristöömme, mutta olemme tehneet muutakin kuin kävelleet. Olemme

• käyneet Ikeassa (piti ostaa pyyhkeitä ja lakanoita)
• käyneet tavaratalo El Corte Inglesissä (piti käydä vessassa)
• pesseet pyykkiä (ne lakanat ja pyyhkeet piti pestä ennen käyttöä)
• tutustuneet kadunvarren roska-astioihin (kierrätys ei ole ihan samanlaista kuin Suomessa)
• nousseet portaita (asunto on 7. kerroksessa ja hissillä tulimme vain matkalaukkujen kanssa)
• nousseet lisää portaita (suosikkiulkoilupaikkamme Montjuïc on 173 m korkea)
• säätäneet sähköpostiasetuksia (ei toimi ihan samalla lailla kuin Suomessa)

Pyykin ripustusta etelämaiseen tapaan 7. kerroksessa

Härkätaisteluareena on muutettu ostoskeskukseksi

Parc de Cervantesin ruusut ovat marraskuussakin nyrkin kokoisia

Gaudin sympaattinen suihkulähde

Barcelonan arkkitehtuuria

Tyypillistä Barcelonassa

Muutto ulkomaille?

Marraskuun myötä me matkakarhut aloitimme suuren ulkomaanmatkamme eli lähdimme puoleksi vuodeksi Barcelonaan! No, ensimmäisen kerran vierailemme Suomen-kodissa jo reilun viikon kuluttua, joten kovin dramaattisesta muutosta ei kuitenkaan ole kysymys. 

Sunnuntai-aamuna, aivan liian aikaisin, hyvin valvotun yön jälkeen auto starttasi hiukan aamuneljän jälkeen kohti lentokenttää. Pikkukarhu nro 3 oli kiltisti lupautunut kuskiksi <3 Matka kentälle meni sujuvasti peuralaumoja väistellen. Lento lähti ajoissa ja oli perillä puoli tuntia etuajassa, joten halpalentoyhtiö sai pisteet. Tosin koko koneen matkalaukkuja odotettiin sitten Barcelonassa yli tunti - sinne ne positiivisuuspisteet karisivat.

Pääsimme kuitenkin varsin näppärästi perille Carrer d'Entencalle Sant Antonin kaupunginosaan. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpötila oli lähes 20 astetta. Pikainen kaupassa käynti, salaattia ja patonkia lounaaksi, vaatteiden vaihto ja kävelemään tutuille reiteille Montjuïcin kukkulalle.

Melko kova tuuli viilensi varsinkin varjoisilla paikoilla. Huomiseksi on luvattu runsasta sadetta ja ukkosta, toivottavasti sää ei muutu pysyvästi epävakaiseksi!

Kaupunkilaiset ovat tänään olleet runsain joukoin liikkeellä, useat naamiaisasuihin pukeutuneina. Näinköhän Barcelonassa vietetään pyhäinpäivää tai halloweenia?

Aikaero ja huonosti nukuttu yö vaativat veronsa, luulenpa että kömmimme sänkyyn jo kahdeksalta!

Suo siellä, tunturi täällä

Ruskaviikkomme päiväohjelma oli selkeä ja tehokas: aamukahvi, ulkoiluvarusteet päälle ja tunturiin, kaupan kautta kotiin, saunaan, ruokaa laittamaan ja syömään. Tässä vaiheessa raitis ilma ja lukemattomat korkeuskäyrät vaativatkin veronsa, jaksoimme joskus (mutta emme aina) tuijottaa hiukan televisiota tai tietokonetta ennen nukkumaan menoa.

Syyskuun alkupuoliskolla Suomeen saapui yllättävä intiaanikesä ja päivällä lämpötila kohosi Lapissakin melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Kyllä kelpasi vaeltaa lämpimässä auringonpaisteessa!

Uusia reittejä kokeillessamme olemme tänä vuona kulkeneet paljon soilla, onneksi pitkospuita pitkin. Tuntureiden reunustama aukea suo on upea näky - ja se suopursun tuoksu, aah! Erityisen hieno suoalue oli Molosjänkä Aakenuksen kainalossa tunturin eteläpuolella. Täältä on aiemmin käyty kesäisin niittämässä heinää lehmien talvievääksi. Koko perhe vietti viikkoja suolla laavumajoituksessa hyttysten syötävänä, mutta heinät saatiin talteen. Suolla kasvaa myös lihansyöjäkasveja, kihokkeja, mutta emme löytäneet niitä.

Suon värjäämät pitkospuut

Riekonmarjan ruskaa

6. päivän reitti: Totovaaran pirtti - Aakenuksen vaellusluontopolku: Moloslehon porokämppä - Junkers - Totovaaran pirtti  13,9 km



Torstaina 10. syyskuuta lähdimme upeassa auringonpaisteessa äärikoitokseen eli kiipeämään Pirunkurua ylöspäin Kesänki-tunturille. Eihän se helppoa eikä hauskaa tälläkään kertaa ollut, mutta aika mukavasti nousu sujui. Loppureitti olikin alamäkeä tai tasaista maastoa; kiersimme koko Kesängin tunturin välillä pitkospuita myöten, välillä mukavaa polveilevaa metsäpolkua pitkin. Polku kulki kapeassa solassa Kesängin ja Lainion välissä, eikä muita vaeltajia jostain syystä juurikaan ollut.

Pirunkuru selätetty taas kerran!

7. päivän reitti: Kesänkijärvi - Pirunkuru - Tahkokurun laavu - Hangaskurun laavu - Latvamaja - Kesänkijärvi  15,6 km


Perjantaina oli paluumatkalle lähtöpäivä, mutta lykkäsimme lähtöä pitkälle iltapäivään, että ehdimme vielä kerran tunturivaellukselle. Suosikkireittini oli jätetty viimeiseksi: mykistävän vaikuttava Kellostapulin kuru! Porot olivat liikkeellä runsin joukoin, mutta käyttäytyivät onneksi asiallisesti!

Kellostapulin laella näkyi paljon kulkijoita, vaikka kartan mukaan sinne ei mene selkeää polkua. Sinne mekin suuntaamme ensi kerralla! Upea sää kruunasi viimeisen ruskaretkipäivän, lämpötila oli parhaimmillaan reilusti yli 20 astetta.

8. päivän reitti: Ylläskeskus - Keskinenlaki - Jokerikuppila - Kellostapulinkuru - Ylläskeskus  11,5 km

Lähellä ja kauempana

Maanantaina 7. syyskuuta nautimme jälleen poutaisesta ja melko aurinkoisesta säästä. Retkemme suuntautui Äkäslompoloon, Kukas-tunturille. Kukas on hiukan sivussa Ylläksen tunturijonosta, joten sieltä avautuvat hienot näkymät: Ylläs, Keskinenlaki, Kellostapuli, Kesänki, Lainio ja Pyhätunturi. Kukakselle johtaa varsin helppo kävely- ja pyöräilyreitti, kohtasimme jopa mummon ja paapan jotka olivat liikkeellä tavallisilla kapearenkaisilla polkupyörillä ilman kypärää! 474 metriä laelle, siinä riittää kyllä polkemista...

Kelottuneet männyt metsässä muistuttivat dinosaurusten vaalenneita luita...

Kotimökin pihapupu

4. päivän reitti:

Karila - Kukas - Kotamaja - Hangaskurun laavu - Taahkokurun laavun ohi - Karila   14 km

Tiistaina päätimme lähteä tutkimaan 50 kilometrin päässä olevan Levitunturin vaellusmaastoja. Levi on tunnettu vilkkaasta yöelämästään, mutta ulkoilijalle Ylläs tarjoaa paljon runsaammin reittejä. Hämmästeltyämme hetken Levikeskuksen runsasta ravintola- ja myymälätarjontaa suuntasimme Kätkätunturille. Rykimäpoluksi nimetty 15 kilometrin lenkki oli aluksi hyvin helppo mutta aika tylsä kulkea. Näköalat 505 metrin korkeuteen kiivettyämme olivat kuitenkin huikean kauniit, joten reissu kannatti ehdottomasti tehdä!

Levikeskus

Näkymä Kätkätunturilta pohjoiseen

5. päivän reitti:

Levikeskus - Kotilaki - Isolaki (Kätkä) - Immeljärvi - Levikeskus   n. 15 km

Pullakuukkeleita

Lauantai ja sunnuntai olivat pilvisiä ja tihkusateisia päiviä. Koska sade ei ollut jatkuvaa eikä runsasta, ja välillä sää myös kirkastui, onnistuimme molempina päivinä kuitenkin tekemään reilun kävelylenkin tuntureilla. Pilvessä ja sumussa ei näe kovin kauas, mutta maisemat ovat kuitenkin maagisen kauniita.

Aakenus-järvi ja Vasalampi

Poroja sumussa Aakenuksen rinteillä

Lauantain retkemme lähti tuttua polkua Ylläskeskuksesta ylöspäin, Keskisenlaen alarinteitä seuraillen. Emme kuitenkaan kääntyneet Kellostapulinkuruun, vaan jatkoimme metsäreittiä Kesänkijärvelle.

Pysähdyimme alkumatkasta hetkeksi laastaroimaan kantapäätä ja syömään suklaata. Suureksi yllätykseksemme paikalle lehahti heti innokas kuukkeli kärkkymään makupaloja! Hetkeäkään epäröimättä se nappasi penkille jätetyn puolikkaan suklaapalan, seuraava pala kelpasi mainiosti toiselle kuukkelille. Jotenkin villin pohjoisen salaperäinen mystisyys haalistui hiukan... Koko loppuvaelluksen ajan saimmekin sitten ihailla noita isopäisiä oranssipyrstöjä, jotka laulavat kauniisti ja joiden näkeminen tuottaa kuulemma onnea.

Ennen reissua olimme tehneet netissä leikkimielisen testin: "Mitä metsälintua muistutat?" Toinen meistä muistuttaa isoa, määrätietoista, hiukan vihaista huuhkajaa, joka on omien teidensä kulkija. Toinen taas on sympaattinen ja seurallinen kuukkeli. Voitte itse päätellä kumpi on kumpi, tämä luonnossa todistettu suklaahimo vahvisti testin tuloksen!

Sunnuntain vaellus alkoi automatkalla Vasalammelle. Sieltä lähdimme lammen reunaa kiertäen suuntaamaan kohti Aakenuksen Vareslakea. Matka meinasi tyssätä jo alkuunsa, sillä polkua ei ollut mitenkään merkitty, ja suo muuttui hetki hetkeltä vetisemmäksi! Juuri ennen kuin paniikki iski, löytyi opasviitta ja lopulta myös pitkospuut.

Onneksi oli jonkinlaiset pitkospuut!

Polku oli yllättävän märkä, eikä yltynyt sade kohottanut tunnelmaa - puhumattakaan siellä täällä hiippailevista yrmyistä poroista! Reitti löytyi kuitenkin lopulta helposti, ja raskaan nousun jälkeen valloitimme meille aikaisemmin tuntemattoman Vareslaen. Paluumatkalla kuljimme helppoa polkua Pyhäjärven rannalla ja popsimme eväitä rantakodassa.

Näkymä kodasta Pyhäjärvelle

3. päivän reitti:

Vasalampi - Vareslaki (Aakenus) - Pyhäjärvi - Vasalampi   n. 15 km

Ruskaa etsimään

Tämänvuotinen ruskaretkemme käynnistyy hyvin sekavissa tunnelmissa. Viime päivät on käytetty tavaroiden pakkaamiseen kahtakin muuttoa varten: kolmas pikkukarhu muutti Helsinkiin opiskelemaan ja isoäidin asunto tyhjennetään myyntiä varten. Emme ole hetkeäkään ehtineet rauhoittua ja nauttia etukäteen matkan odotuksesta. Lisäksi taakse jäänyt surkea kesä ei kuulemma lupaa hyvää ruskaa ajatellen. Tunturit lienevät kuitenkin paikoillaan; ja jos koko ajan ei sada, patikointi uljaissa maisemissa tuo varmasti lepoa mielelle ja sopivaa rasitusta kropalle!

Siispä matkaan, ensin Ouluun ja sieltä perjantaina edelleen Ylläkselle!

637 kilometrin matka Kirkkonummelta Ouluun sujui hienossa kelissä letkeästi. Vain yksi hiukan pidempi pysähdys Viitasaaren ABC:llä, muuten lähes yhdellä istumalla sujuvasti aurinkoiseen Ouluun. Majoittuminen tutussa Forenom-hotellissa, joka tällä kertaa oli viimekertaista siistimpi ja miellyttävämpi. Ruusut olivat Hupisaaressa upeimmillaan ja lasagne ravintola Pannussa erinomaista!

Pistebongauskisan tulokset:
matkustaja: hevosia 1p, joutsenia 1p, kettu 1p, lampaita 1p
kuljettaja: lehmiä 1p, peltopyyparvi 1p
Poropisteet menivät tasan, sillä emme voineet välttyä huomaamasta kahta komeaa sarvipäätä, jotka seisoivat tiellä automme edessä Napapiirin vaiheilla.

Perjantaina 4. syyskuuta saavuimme Ylläkselle edelleen mukavassa säässä iltapäivällä kolmen jälkeen. Pikainen majoittuminen, ulkoiluvaatteet päälle ja ulos rinteeseen! Ehdimme tehdä mukavan lenkin Tuomikurun kautta, bongata lisää poroja ja muutaman jäniksen - sitten saunaan!

ruska on vasta tuloillaan, mutta mustikanvarvut punertavat jo

Ylläsjärvi Keskisenlaen suunnasta kuvattuna

1. päivän reitti:
Palovaara - Ylläskeskus - Kahvikeitaan laavu - Tuomikuru - Ylläskeskus - Palovaara   11,5 km

2.päivän reitti:
Ylläskeskus - Kiirunankieppiä pitkin Kellostapulinkurun ohi - Seitapolkua pitkin Kesänkijärven kautta Varkaankurulle - Jokerikuppilan kautta Kiirunankieppiä pitkin Ylläskeskukseen 14,8 km

Revanssi Kalmarissa

Täytyypä kirjoittaa matkapäiväkirja valmiiksi, sillä kotiinpaluusta on jo kaksi viikkoa:


Tanska jäi taaksemme lauantaina 13. kesäkuuta. Ajomatka oli melko pitkä, Odensesta Malmön kautta Kalmariin kertyi ajettavaa lähes 500 kilometriä ja pari valtavaa siltaa. Olimme miettineet pysähtymistä Roskilden viikinkimuseossa, mutta emme halunneet venyttää päivää liikaa. Jäipähän jokin kohde seuraavaa reissua varten! Lähtö Odensesta oli hieman hikinen; reilusti yli 20 asteen lämpötila, yllättävä kaatosade ja navigaattorin sekoaminen kiristivät hermoja. Onneksi sade lakkasi, navigaattori heräsi ja lämpötila senkuin kohosi. Parhaimmillaan (pahimmillaan t. gore-tex-panssari) lämpömittari näytti +27 astetta!

Juutinrauman silta

Matka sujui yllättävän joutuisasti, olimme perillä Kalmarissa hotellillamme reilusti ennen kuutta. Kaupungin keskustaan oli parin kilometrin matka. Koska bussipysäkki oli ihan lähellä, kokeilimme vaihteeksi julkista liikennettä. Matka kesti bussilla muutaman minuutin ja reitti oli tosi kaunis, niinpä emme toiste käyttäneet bussia vaan kävelimme tuon matkan.

Lauantai-ilta ja sunnuntai kuluivat Kalmarin kaupunkiin tutustuessa. Viime vuonna satoi kaatamalla, mutta tällä kertaa saimme rauhassa kulkea pilvisessä ja välillä aurinkoisessakin säässä. Pikainen historiankertaus Kalmarin Unionista saatiin historiantietoiselta tyttäreltä kotimaasta - sitten linnaan! Kerrankin maltoimme mennä opastetulle kierrokselle emmekä vain itseksemme ihmetelleet "Hieno." ja "Mikä tuo lienee?". Opas kertoi hauskoja yksityiskohtia linnan historiasta, osa tarinoista oli ehkä tosiakin.

Linnan jälkeen kiersimme vielä vanhaa kaupunkia ja Kalmarin keskustaa, Kattrumpankin tuli nähtyä.

Maanantai oli varattu Öölannin kiertoajelulle, sää suosi edelleen ja suuntasimme tuulimyllyjen saarelle tarkoituksenamme kiertää ainakin saaren eteläosa ja lounastaa mehevät räkmackat viimevuotiseen tapaan.

Eteläisen Öölannin maisemaa hallitsee kalkkikiviylänkö, alvari, joka laiduntavine lampaineen antaa saarelle nummimaisen ilmeen. Puita on vain vähän, mutta matala kasvillisuus kukki kauniisti. Saaren eteläkärjessä on Ruotsin korkein majakka, Långe Jan, jota kävimme lyhyesti moikkaamassa.

Öölanti on noin 130 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa, emmekä tällä kertaa aikoneet kiertää koko saarta. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen aloimme toiveikkaana tähystellä tienvarsikuppiloita: joko näkyisi se kahvila, jossa söimme viime vuonna maailman parhaat katkarapuleivät? Aika kului, matka eteni, tie kapeni, sylki kuivui suupieliin, mutta taukopaikkaa ei löytynyt. Lopulta päätimme lyödä hanskat tiskiin ja kääntyä seuraavassa liikenneympyrässä takaisin päin - mutta kuinka ollakaan, siinä se vihdoin oli: Kaffestugan i Böda!

Löytyihän se lopultakin: katkarapuleipä nro 4!

Tulimme siis kuitenkin kiertäneeksi koko Öölannin lounasleipää etsiessämme. Kamelitkin olivat näköjään paikallaan. Välillä ajauduimme lähes tiettömille teille, tässä kuvassa kuitenkin pyörää käännellään viikinkihaudan lähettyvillä.

Viimeinen matkapäivä, tiistai 16. kesäkuuta, valkeni poutaisena. Hyvää ajosäätä tiedossa yli 400 kilometrin matkalla Tukholmaan! Sadealue lähestyi Etelä-Ruotsia lännestä päin, mutta ehdimme ajaa sen edellä pois. Aikaa oli reilusti, melkein kolme tuntia ylimääräistä, joten etenimme maltillisesti maisemista nauttien. Ajoimme mahdollisuuksien mukaan kauniita pienempiä teitä pitkin, ja pysähdyimme Söderköpingissä Göta Kanalin alkupäässä nauttimassa kesäkaupungin aurinkoisesta tunnelmasta.

Tukholmaa lähestyttäessä liikenne lisääntyi ja navigaattori ohjasi meidät lyhyelle reitille kaupungin läpi kohti Värta-hamnenia. Ei hyvä. Reitti olisi varmasti ollut lyhyt ja kätevä, mutta navigaattori ei tiennyt, että kaupungissa oli paljon tietöitä, joiden takia katuja oli suljettu. Epätoivo nosti päätään ja tuskanhiki kirveli silmissä, kun ajoimme ja ajoimme kaupungin keskustassa: "Tie poikki." "Ei tänne." "Valitse toinen reitti". Mutta mikä reitti, kun navigaattorikin päätti mököttää tai välillä heltyi antamaan aivan virheellisiä ohjeita? Gamla Stan, Kungliga Slottet (nyt tiedämme missä olemme, lohdutti kuski), Kungliga Operan, Kungsträdgården... Ihmeiden ihme, pääsimme satamaan neljä minuuttia ennen määräaikaa! Loppu olikin lastenleikkiä ja viimeinen pätkä kotimatkasta sujui leppoisasti laivalla. Tällä kertaa ei edes merenkäynti häirinnyt yöunia.