Puusta pitkään

Olimme Googlen karttaa tutkiessamme tulleet siihen tulokseen, että Puerto Ricon laaksosta El Motor Granden kautta kulkemalla löytyy uusi, jännittävä polku ylös Norskeplassenille.  Eikun etsimään! Ostoskeskuksen ja hylätyn vesipuiston ohi…

… valtavien moottoritiesiltojen alitse, suuren puun vieressä olevan koulun ohi…

… vedenpuhdistamon ja koiratarhan ohi (alkoi olla jo aika epäilyttävä reitti)…

… lopuksi kuivuneen joenuoman pohjaa pitkin lohkareikossa, koska tie loppui. Aikamme etsittyämme totesimme, että olimme umpikujassa. Rinteet nousivat niin jyrkkinä, ettei niille ollut mitään asiaa yrittääkään.

Käännyimme takaisin, mutta ei hätää: meillähän oli vielä kokeilematta kiivetä ylöspäin älyttömän jyrkkä ja vaikeakulkuinen polku, jonka olimme jo kaksi kertaa tulleet henkemme kaupalla alas. Siis sinne! Jotenkin kuitenkin osuimme väärälle, vielä älyttömämmälle polulle. Välillä piti kiivetä KÖYDEN avulla ylöspäin.

Lopulta tulimme kohtaan, jossa polku kulki pystysuoran JYRKÄNTEEN reunalla jyrkän kielekkeen alla. Silloin toinen meistä ilmoitti, ettei astu enää askeltakaan. Eikä ole söpö. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä samaa tietä takaisin. Jossain vaiheessa toinen meistä roikkui köydessä kuin JOULUPALLO ja yritti hikoillen löytää jalansijaa päästäkseen alaspäin. Ei ollut kivaa.

Kun vihdoin löysimme alkuperäisen hullunjyrkän polun, se tuntui niin helpolta, että olisin voinut suudella laavakiviä lenkkareitteni alla. Jos vain ei olisi ollut niin raskasta kiivetä. Pääsimme kuin pääsimmekin ylös Norskeplassenille, ja törmäsimme vielä vallattomaan vuohi- ja lammaslaumaan. Ensi vuonna valitaan kyllä vähän hillitympi reitti!

Hyviä ja huonoja reittejä

Lomamme ensimmäinen viikko on sujunut kuumemmassa, tuulisemmassa ja utuisemmassa säässä kuin yleensä. Olemme ilmeisesti saaneet nauttia suoraan Afrikasta puhaltavasta sirocco-tuulesta, joka tuo mukanaan lämpöä ja hienoa hiekkaa Saharasta. Tänään sää oli kirkkaampi, mutta edelleen helteinen. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla näimme naapurisaari Teneriffalla kohoavan Teiden komean hahmon.

Olemme tehneet totuttuun tapaan pitkiä kävelyjä laavavuorien rinteillä. Lähtö on aamulla noin kello 10, hotellille palaamme 3-5 tunnin kuluttua siestaa viettämään. Aurinkokin paistaa silloin sopivasti parvekkeelle ja allasalueelle.

Koska hotellimme on tällä kertaa ”Norjalaislaakson” suulla, olemme voineet suunnitella retkiä uusillekin urille. Aina reittivalinnat eivät kuitenkaan ole ihan parhaita mahdollisia; esimerkiksi polkua Norskeplassenilta takaisin alas Puerto Ricoon ei voi kyllä suositella, sen verran jyrkkä se on. Maisemat ovat kyllä hienot, kuin vaeltaisi lännenelokuvan kulisseissa!

Vuohia, kiviä, pensaita ja jatkuva virta jänteviä norjalaisia – taustalla auringossa kimmeltävä mahtava Atlantti. Tuntuu hyvältä! Illan tultua olemme etsineet valtavasta tarjonnasta meille sopivan ruokapaikan. Tosin muhkea aamiainen on pitänyt meidät liiankin ravittuina. Poikien lähdettyä ryhdymme varmaankin tekemään ruokia kämpillä; salaattia ynnä muuta pientä mutta hyvää.

Kylmästä lämpimään

Matkakarhut taas liikkeellä! Tällä kertaa taas suunta kohti etelän lämpöä, mukana Karhunpoika ja Kummipoika. Matka sujui erittäin mukavasti, ei minkäänlaisia vaikeuksia tai kommervenkkeja. Perillä Puerto Ricossa odotti aurinkoinen, lämmin ja melko tuulinen sää.

Majoitus on jälleen kerran erittäin mukava, hyvä aamiainen ja leveä sänky. Näköala parvekkeelta on tällä kertaa satamaan päin. Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä raahasimme poikaset pitkälle kävelylle huippujen kautta Arguineguineen ja sieltä rantaa pitkin takaisin.

Reissu kesti lounastaukoineen noin viisi tuntia. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta ohuen utuharson takaa, joten kukaan ei onneksi palanut!

Joulu tuntuu täällä vain koristeina, muuten ei sitä juurikaan tule ajatelleeksi.