Kitschiä kerrakseen!

Olemme kolunneet Barcelonan eri kaupunginosia pikkukatuja pitkin. Sarrian kaupunginosa oli erityisen viehättävän tuntuinen, sinne voisi joskus asettua joksikin aikaa olemaan. Olemme tutkineet jokaisen kohdalle osuneen puiston, omituisimmassa oli hukkunutta naista esittävä patsas. Lukuisten Gaudin töiden lisäksi löysimme häntä esittävän näköispatsaan - eikä ainoakaan turisti pyörinyt siinä ympärillä! Pienet kadunvarsikuppilat ovat tulleet myös tutuiksi, patatas bravakset ja pimientas de padronsit maistuvat niissä kaikissa aina yhtä herkullisilta.

Mukavimpia ovat kuitenkin olleet kävelyretket Montjuïcin kukkulalla. Ruuhkaa ei ole, maisemat ovat hienot ja joka kerta löytyy uusia polkuja, reittejä ja portaita kuljettaviksi! Vuoden 1929 Maailmannäyttelyä ja sittemmin vuoden 1992 Olympialaisia varten rakennetut hulppeat tiet ja jalkakäytävät ovat päivisin muutamaa hölkkääjää lukuun ottamatta tyhjiä ja tuntuvat olevan pikku hiljaa rapistumassa. Olympiastadionkaan ei kummemmin kiinnosta turisteja, heitä ei ole näkynyt ainakaan ruuhkaksi asti. Saamme siis pelleillä kaikessa rauhassa...

Torstai-iltana kävimme tutustumassa Barcelonan kitscheimpään nähtävyyteen, Font Magica -suihkulähteeseen. Erikokoiset vesisuihkut nousivat ja laskivat popmusiikin tahdissa pinkkeinä, neonvihreinä ja kullanvärisinä kimmeltäen tuhansien ihmisten katsellessa. Näky oli kieltämättä vaikuttava, taustalla ylväs modernin taiteen museo MNAC ja lähes täysi kuu.
Show´n jälkeen pakenimme väentungosta sivukaduille, kävimme asuntomme lähiravintolassa syömässä paellaa ja sitten vetäydyimme yöunille.

Tervetuloa turistit

Kun suunnittelee matkustavansa Barcelonaan elokuun alussa, voisi ottaa huomioon pari asiaa. Sää on selkeän yksinkertainen: päivällä 30 astetta, yöllä 25 astetta, aurinko paistaa aamusta iltaan lähes pilvettömältä taivaalta. Helppo homma.

Toinen muistettava asia on se, että elokuussa eurooppalaiset ovat lomalla. Ja matkustavat mielellään. Vaikkapa Barcelonaan. Jos haluat nähdä mielenkiintoisen rakennuksen, voit olla varma että kaikki muutkin haluavat nähdä sen. Ruuhkaa Rambloilla, väkijoukkoja vanhassa kaupungissa, tungosta Tibidabossa, paniikkia Park Güellissä... Minne tahansa pysähdytkin, viereesi ilmestyy bussilastillinen muita turisteja. Erään talon seinässä oli iso kyltti, joka alkoi lupaavasti "Welcome tourists" ja loppui sanoihin "Enjoy your stay", mutta välissä kerrottiin, kuinka turismi nostaa hintoja alueella ja tekee paikallisten olot mahdottomiksi... No, ymmärrettävästi paikallisia ärsyttää, jos jokaisella työ- tai kauppareissulla saa väistellä tungeksivaa ja kameraa heiluttavaa laumaa. Tuomme kuitenkin rahaa tänne, joten anteeksi vain.

Me yritämme välttää ruuhkat kulkemalla hiukan pitempiä reittejä sivukatuja pitkin, ja olemmekin saaneet vaeltaa melko rauhassa. Park Güelliin saavuimme Tibidabosta kävellen yläkautta; pienen hakemisen ja pontevan kartanluvun jälkeen löysimmekin oikean reitin takaportille, emmekä joutuneet pääportin hullunmyllyyn. Portaikon mosaiikkilisko jäi tällä kertaa näkemättä, mutta eiköhän se siellä ole paikallaan ihmisvilinässä.

Puistosta kävelimme edelleen pieniä kujia pitkin Sagrada Familialle. Tuo rujo katedraali on omituisuudestaan ja keskeneräisyydestään huolimatta niin vaikuttava, että sitä on kuitenkin käytävä joka kerta ihailemassa ulkopuolelta. Se on kuin kaamea luuranko, jonka pienet yksityiskohdat antavat silti vihjeitä kauneudesta ja pyhyydestä, joita kirkko voisi kuvastaa. 

Jalat jaksoivat vielä kantaa rannalle asti, ja yhtäkkiä olimmekin palmujen reunustamalla rantabulevardilla - kuin Kanarialla konsanaaan! Kaupunkilomatunnelma vaihtui taas aivan toiseksi, tuhannet ihmiset tungeksivat täälläkin nauttien auringosta, hiekasta ja merestä. Mekin rohkaistuimme merellisestä menosta ja tilasimme baarissa alkupalaksi lautasellisen simpukoita!

Lopulta, kahdeksan tunnin liikkeellä olon jälkeen armahdimme jalkojamme ja lähdimme metrolla asunnolle. Mistähän saisi nilkkasukan kokoisia ja muotoisia laastareita?

Helteestä etelän aurinkoon

Talvella tuntui hyvältä ajatukselta matkustaa elokuun ensimmäiseksi viikoksi Barcelonaan nauttimaan Välimeren alueen aurinkoisesta ilmastosta ennen töiden alkua. Kahden viikon kotimaisen hellejakson jälkeen matka +28 asteesta + 30 asteeseen tuntui lähinnä tukalalta.

Reissu sujui kuitenkin erittäin helposti; lauantaiaamuna ei ollut tungosta Helsinki-Vantaan lentokentän parkkihallissa, matkatavaroiden jättämisessä eikä turvatarkastuksessakaan. Tuossa tuokiossa olimmekin Frankfurtissa odottamassa jatkolentoamme. No, odotus venyi sitten suunnitelusta neljästä tunnista viiteen ja puoleen, sillä koneeseen vaihdettiin jarru ja miehistö. Lopulta pääsimme kuitenkin lähtemään. Kone oli aivan täynnä parikymppisiä nuoria miehiä, onneksi meno pysyi ihan rauhallisena ja saavuimme helteiseen Barcelonaan noin tunnin myöhässä. Matkalaukkumme tulivat hihnalla sievästi kylki kyljessä ensimmäisten joukossa, sitten tallustelimme lentokenttäbussiin, joka lähtikin heti. Sujuvaa edelleen!

Pieni kävely Plaza Espanyalta asuntoomme, joka löytyi kohtuullisen helposti. Tavaroita purkaessamme puhkesi raju ukkonen, onneksi olimme jo mukavasti perillä! Myrskyn mentyä ohitse haimme lähikaupasta hiukan iltapalaa ja reissun väsyttäminä menimme ajoissa petiin.

Koska olemme jo aiemmilla käynneillämme tutustuneet Barcelonan tärkeimpiin nähtävyyksiin, päätimme tällä kertaa tehdä reippaita kävelyjä läheisellä Montjuicin kukkulalla. Sunnuntaiaamuna suuntasimmekin auringonpaisteiselle mäelle, ei ehkä kovin reippaasti, mutta kuitenkin. Hikisen kiipeämisen palkintona saimme nauttia upeista näköaloista kaupunkiin ja merelle päin.

Vahingossa päädyimme valtavalle hautausmaalle, jossa perhehaudat olivat kuin neljä-viisikerroksisissa kerrostaloissa. Ylimmille haudoille päästäkseen surevan lesken on kiivettävä tikapuita pitkin, ei saa mummoa huimata...

Taidemuseo MNAC puistoineen ja suihkulähteineen oli ulkopuoleltakin vaikuttava näky, sisällä emme ainakaaan vielä viitsineet käydä. Palasimme asunnolle suihkuun ja lounaalle, sitten vähän siistimpää ylle ja suunnaksi vanha kaupunki.

Pakenimme Ramblojen ihmisvilinää Plaza Realille eli kuninkaalliselle aukiolle. Sielläkin riitti vilskettä, mutta saimme rauhallisen paikan tapasravintolasta aukion laidalta. Tilasimme neljä erilaista tapaa ja kaksi kertaa kaksi olutta, hyvää oli, hintaan 36,90 euroa. Kotimatkalla pysähdyimme pieneen kadunvarsibaariin, jossa kaikki asiakkaat tunsivat toisensa ja henkilökunnan. Kaksi tapasannosta ja kaksi olutta maksoivat 7,20 euroa - melkoinen turistilisä hinnoissa Plaza Realilla!